Arkaadia
Mul on väike kirjutamistüdimus või kirjutamiskevadväsimus, aga kuna täna on emakeelepäev, siis peaks mõned emakeelsed sõnad ikka kirja panema. Astusin täna ühe pika sammu magistritöö kirjutamisele lähemale, julgesin lõpuks juhendajale oma mõtetest kirjutada ja sobrasin pisut materjalides. Mu enda arvates ei ole see eriti normaalne, et ma olen seitsme kuu jooksul juba neli korda teemat vahetanud, aga nüüd ehk jään endale kindlaks, kui just muid takistusi ei ilmne. Aga lugege parem Ristikivi luuletusi või Alliksaare vapustavaid sõnamänge. Luule on ju ikkagi see, kus keel kõige pingestatum ja kõige mõttetihedam on.
Karl Ristikivi
Sing me a song of a lad that is gone,
say, could that lad be I?
Minagi olin Arkaadia teel,
kuigi ma sündisin saunas.
Mõnikord mõtlen: ma läheksin veel,
muretu nooruk Arkaadia teel,
marssalikepike paunas.
Aga ma tean, et kaotasin käest
tee juba enam kui ammu,
ja et ma üksinda enese väest
leiaksin tee, mille kaotasin käest,
selleks ei ole mul rammu.
Kuhu ka lähen, seal vesi on ees,
vesi ja kõledad kaljud.
Lahkunud viimne kui lootsikumees,
lahkunud lauldes, et vesi on ees,
nii nagu laulavad paljud.
Nõnda ma istun ja tõesti ei tea,
vanduda ennast või saatust.
Ärge vaid öelge, et nõnda on hea,
nõnda on elu... Sest teie ei tea,
ei tunne mu isamaatust.
Sildid: Luule
posted by Annika at 16:53
3 Comments:
Üks lemmikuid
15 märts, 2008 17:34
Hei!
Nimeni on Kaarlo Voionmaa. Asun Ruotsissa, mutta olen muuttanut tänne Suomesta.
Loodan et sa saad aru kui ma kirjutan soome keeles. Mu eesti on ûsnagi see võrt kehv et meelsamini kasutan soome kui eesti keelt kuid ma armastan seda keelt. Ma õppisin seelle mu isa käest; ta sai palju eesti sõpru soja ajal ja isegi siis õppis eesti nende käest. Isale ja minule "suomieesti" oli me oma "salakieli" millest ei mu kaks venna ja kolm õde ega mu ema saanud aru).
Olen jo vanha mies, 61 vuotta. Nuoruudessani 70-luvulla kävin monta kertaa Eestissä (Virossa). Yhdellä matkallani tapasin Tõnu Teppandin kuten voit lukea alla olevasta blogistani. Hän teki minuun suuren vaikutuksen (mõju).
Tutustuin hänen laulamansa Arkaadia tee-runon kautta Ristikiveen. Kirjoitin Ristikivestä blogin, koska hän oli samassa tilanteessa kuin minä: asun vieraalla maalla, isänmaattomana. Ma mõtlen et mu isamaa polegi maa aga mu kodune emakeel.
Kirjoitin sinulle tämän meilin, koska yllätyin, kun näin että joku toinenkin pitää Ristikivestä ja on kirjoittanut hänestä blogin.
Soovin sinulle kõig head!
Päike paistab Göteborgis.
Kaarlo V.
(Kirjoitin blogeja osoitteessa: http://kaarloblogi.blogspot.com)
Minäkin olin Arkadian tiellä
Virolaisen Karl Ristikiven "Minagi olin Arkaadia teel" on puhuttanut minua aina siitä lähtien, kun kuulin Tõnu Teppandin laulavan sen Tallinnassa yhden hotellin ahtaassa huoneessa. Ystäväni Juhani Salokannel, joka silloin toimi YLE:ssä, haastattteli häntä, ja minä istuin siinä vieressä sohvalla. Tõnu seisoi, lauloi mahtavalla äänellään ja säesti esitystään kitaralla. Vuosi taisi olla 1972.
Yksi Tõnun lauluista oli tämä Arkadian tiellä-runo, jonka loppusäkeessä runoilija pohtii pitäisikö hänen kirota huonosta osastaan itseään vai kohtaloaan, ja päättää runon sanoihin: "Ärge vaid õelge, et nõnda on hea, Nõnda on elu ... Sest teie ei tea, Ei tunne mu isamaatust" (Älkää vain sanoko, että hyvä niin, sellaista elämä on ... koska te ette tiedä, ette tunne isänmaattomuuttani).
Karl Ristikivestä sanotaan ruotsalaisessa siirtolaiskirjailijoiden esittelyssä näin: Född i Varbla, Estland, , den 16 oktober 1912. Död 1977. Studerade (speciellt geografi) vid matematisk-naturvetenskapliga fakulteten i Tartu. Examen 1941. Assistent vid ekonomisk-geografiska institutet i Tartu. Bosatt i Sverige sedan 1944. Arbetat som tjänsteman vid försäkringskassan.
Kun Tõnu pääsi viimeiseen säkeeseen, hänen esitykseensä tuli hurjuutta tai ehkä se oli ahdistusta. "Ei tunne mu isamaatust" jäi soimaan mielessäni, kun haastattelu oli loppu ja palasimme omaan hotelliimme. Minusta tuntui, että meitä seurattiin, mutta ehkä vain kuvittelin. Niin paljon tapahtui suuressa neuvostojen maassa.
Olen kirjoittanut sisällön selvennyksiä säkeiden väliin, ja toivon, että se ei häiritse.
MINAGI OLIN ARKAADIA TEEL.
K. Ristikivi T. Tepandi
Minagi olin Arkaadia teel,
kuigi ma sündisin saunas.
Mõnikord mõtlen, ma läheksin veel,
Muretu nooruk Arkaadia teel,
Marssalikepike paunas.
Kaveri, köyhimys joka syntyi saunassa, lähti murheettomassa nuoruudessaan matkalle Arkadiaan, kreikkalaisten onnelaan. Repussaan hän kantoi kuten Napoleonin sotilaat marsalkan sauvaa.
Aga ma tean, et kaotasin käest
Tee juba enam kui ammu
ja et ma üksinda enese väest
Leiaksin tee, mille kaotasin käest,
Selleks ei ole mul rammu.
Hän kuitenkin kadotti tien jo kauan sitten eikä voimien hiipuessa pysty enää löytämään sitä.
Kuhu ka lähen, seal vesi on ees,
vesi ja kõledad kaljud.
lahkunud viimne kui lootsikumees,
Lahkunud lauldes, et vesi on ees,
nii nagu laulavad paljud.
Mihin hän sitten lähteekin, vesi ja kolkot kalliot ovat edessä, luotsimiehetkin ovat lähteneet ja laulaneet lähtiessään, että vesi on edessä.
Nõnda ma istun ja tõesti ei tea,
Vanduda ennast või saatust.
Ärge vaid õelge, et nõnda on hea,
Nõnda on elu ... Sest teie ei tea,
Ei tunne mu isamaatust.
Ma ei tunne mu isamaatust.
07 november, 2009 13:11
I definitely love this site. Keep it up
http://www.prokr.net/2016/09/insulating-companies-3.html
http://www.prokr.net/2016/09/insulating-companies-2.html
http://www.prokr.net/2016/09/insulating-companies.html
07 detsember, 2016 11:28
Postita kommentaar
<< Home